Historiallinen tieto

Maalahden kirkko

Sota, köyhyys ja muut huolet viivästyttivät uuden kirkon rakentamista yli kaksikymmentä vuotta. Vuonna 1828 laskettiin nykyisen kirkon kivijalka tukevammalle pohjalle ja näkyvämmälle paikalle kuin aikaisemmin. Uudeksi paikaksi valittiin Mattlarsbacken joen eteläpuolella. Vuoden 1829 kevään ja kesän aikana päivätöitä tekevät tilalliset ja torpparit rakensivat kirkon noin kolmessa ja puolessa kuukaudessa. Uuden kirkon on piirtänyt Charles Bassi. Kaustislainen Heikki Kuorikoski sai kokeneena kirkonrakentajana johtaa rekennustöitä.

Kirkon muoto on tasasivuinen kreikkalainen risti, ja se edustaa uusklassista tyylisuuntaa. kirkko Muistuttaa jonkin verran Maksamaan iältään hiukan vanhempaa kirkkoa, mutta erityisen paljon yhtäläisyyksiä sillä on Korsnäsin vähän nuoremman kirkon kanssa. Kirkko kohoaa kivijalasta ristiin mitattuna 24 metrin korkeuteenja on niin ollen 44 metria merenpinnan yläpuolella. Torni näkyy n. 10 kilometrin päähän kaakkoon Heligåbron sillalle ja kauas luoteeseen Stenskärsfjärdenin selälle.

1950-luvulta lähtien kirkkoa on kunnostettu useita kertoja. V. 1952 vahvistettiin kirkon perustuksia, ja työtä johti Edvard Köping. Vanhat 117 melko epämukavaa penkiä korvattiin sadalla uudella, jotka oli tehty melkein naapurissa, Maalahden puuverstaalla. Uusissa penkeissä on tilaa noin 700 henkilölle.

1900-luvun alun kamiinat eivät kyenneet pitämään kirkkosalia lämpimänä, joten kirkkoon asennettiin 1920-luvun lopulla puulämmitteinen höyrykeskuslämmitys. 1960-luvulla asennettu tehokas öljylämmitys nopeutti kirkon painumista ja halkeilemista ja kirkkorakennus pelastettiin 1975-76 tehdyssä kunnostuksessa. Korjauksen suunnitteli arkkitehti Krister Korpela.

Vuonna 1979 kirkkoon asennettiin kaiuttimet, jotka uusittiin 1997. Mogårdenin vanhainkoti sai kaiutinyhteyden kirkkoon v. 1981 ja vuonna 1985 asennettiin induktiosilmukka. Kirkossa on myös palovaroitusjärjestelmä. Vuonna 2000 rakennettiin WC.

Kirkon sisusta

Uusklassinen selkeys ja yksinkertaisuus leimaavat kirkon sisustaa. Lattia, jossa todennäköisesti on vielä alkuperäiset lattialaudat, tiivistettiin rakentamalla trossipohja 1800-luvun lopulla. Seinät oli 1830-luvulla peitetty valkoiseksi maalatulla paperilla, joka 1890-luvulla vaihtui yksinkertaiseksi pystypaneeliksi. Vuonna 1976 tehdyssä kunnostuksessa säilytettiin paneelin alaosa ja listat ikkunankorkeudelle asti, mutta muuten seinät päällystettiin vaaleaksi maalatulla kuitukankaalla. Aikaisemmin kirkon seiniin oli kiinnitetty 71 kynttelikköä.

Välikatto on tehty ponttilaudoista, joiden välit avattiin 1970-luvulla. Katon holvit ovat kaarevat. Rakennuspiirustuksista puuttuu välikaton kupoli, joka muodostuu säteettäisistä ylöspäin kapenevista laudoista ja vaati oman erityisen rakennustekniikkansa. Jumalan aurinko tai Betlehemintähti kupolin laessa toistuu sekä saarnastuolin yläpuolella että alttarilla olevassa seitsenhaaraisessa kynttilänjalassa vuodelta 1861. Katonrajan leveiden listojen alle asennettiin v. 1963 loisteputket.

Alttariseinän koristeina olevat pilarit, alttaritaulun kehykset, Jumalan silmää symboloiva kaiverrus alttaritaulun yläpuolella, uurnat sekä laakerinoksat ovat luultavasti sulvalaisen puuseppämestari F.E.Schultsin käsialaa. Saman mestarin tekemiä ovat myös alttarinkaide ja sen sorvatut puolat, lehterin reunus ja sen kullatut listat ja koristeet sekä saarnastuoli. On myös todennäköistä että virsien numerotaulut ja niiden leikkauksin koristetut kehykset ovat Schultsin tekemiä, mikäli sitten itse Kuorikoski ei ole ollut mukana työssä.

Monitoimimies ja taiteilija Mårten Lassus Oravaisista oli kirkon sisustan ensimmäinen  maalari ja kultaaja vuonna 1837. Hänen poikansa Jacob jatkoi ja uudisti isänsä työtä, kun kirkkoon rakennettiin urkulehteri 1870-luvulla. 1970-luvun korjausten yhteydessä uudistivat Alfons Astrén ja hänen apulaisensa Nils Nygren kaikki aikaisemmin kullatut pinnat.

Useimmat kirkon messinkiesineistä ovat paikallisten mestarien tekemiä. Poikkeuksen tekevät kaksi pienempää kynttiläkruunua poikkilaivoissa. Kummassakin kruunussa on kaksi kynttiläkerrosta. Kirkkoherranpoika Jonas Wikar hankki kynttiläkruunut Tukholmasta vuonna 1750. Pääsisäänkäynnin kynttiläkruunuista on alttaria lähimpänä oleva iältään vanhempi, vuodelta 1835, ja sen valusta vastasi Matts Svedberg vanhempi Mattlarsin talosta. Hän on myös takonut ja lahjoittanut saarnastuolin kynttilänjalat. Mattsin lanko A.J.Hagman valoi vuonna 1855 kirkon kaksi muuta kynttiläkruunua 120 markan hinnasta ja hän on myös tehnyt alttaripöydän seitsenhaaraisen kynttilänjalan. Poikkilaivan lampetit ovat peräisin vanhasta kirkosta, yhtä melko uutta lukuunottamatta.

Kirkkoherranleski Aspelin lahjoitti luultavasti miehensä hautajaisten jälkeen, vuonna 1869, kirkolle surusauvat jotka seisovat kuorin nurkissa. Alttarin yläpuolelle riippui 1880-luvulle asti puukrusifiksi, ehkäpä sama, jonka paikka on nyt sakariston oven yläpuolella.

Öppna länk i ny flik

Alttaritaulu on Alexandra Frosterus-Såltinin maalama ja se hankittiin seurakuntaan sekä vero- että lahjoitusvaroin v. 1881. Pieni, valkoiseksi maalattu pöytä, jolle kastemalja on sijoitettu, on peräisin vuodelta 1748. Tinainen, barokkityylinen kastemalja on ehkä pöytääkin vanhempi.

J.A.Zachariassenin urut otettiin käyttöön 21. päivänä toukokuuta 1876. Hans Heinrich Maksamaalta teki kesällä 1969 käytännöllisesti katsoen uudet urut, joissa on 22 äänikertaa. Zachariassenin urkujen julkisivu on säilytetty ennallaan.

Pitäjänseppä Matts Svevar Överbyn kylästä on takonut kaikki kirkon rautaosat: naulat, saranat, avaimet ja muut heloitukset.

Kirkon ulkopuoli

Kirkon ja kellotapulin yhdistää vanhastaan pitkä eteinen, jonka ovet olivat aikaisemmin tukevasta pystypaneelista. Kellotapuli rekennettiin 1832 ja tätä rakennustyötä johti niin ikään Heikki Kuorikoski C.L.Engelin piirustusten mukaan. Kellotapuli kohoaa huomattavasti kirkkoa korkeammalle kookkaan torninsa ja tornin ylöspäin suippenevan huipun ansiosta.

Paanukatto uusittiin 1800-luvun lopulla ja korvattiin 1930-luvulla punaruskeilla kattolaatoilla. Katon paino oli kuitenkin kirkon monien ikkunoiden rikkomille seinille aivan liian suuri ja kattomateriaalin vaihtaminen mustaksi kattopelliksi 1975-1976 kevensi rakenteisiin kohdistunutta painoa.

Kirkko on nyttemmin saanut alkuperäisen okrankeltaisen värisävynsä vuosikymmeniä vallinneen vaaleanharmaan ja valkoisen värin sijasta. Valkoisten värin osuus on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin ennen, jolloin ainoastaan ikkuna- ja ovilaudat olivat valkoiset.

Kellotapulin portin oikealla puolella kerjää vuodesta 1990 lähtien Torsten Lundmarkin vaivaisukko, joka on identtinen aikaisemman, niinikään pirttikyläläisen Anders Stenin vuonna 1870 tekemän vaivaisukon kanssa. Vaivaisukoista vanhempi on nyt päässyt hyvin ansaitulle eläkkeelle 120 vuotisen palvelusaikansa päätteeksi.

Kirkon vanhin taideteos on lehterin reunus, jonka maalaukset kuvaavat Kristusta ja apostoleita. Se on peräisin vanhaan kirkkoon vuonna1689 rakennetusta lehteristä. Toimeksiantaja Tomas Arenius antoi vaasalaisen maalarimestari Abraham Barckmanin rengin Anders Jöranssonin maalata henkilöhahmot. Mestarin sanotaan olleen raivoissaan tempauksesta. Puuleikkauksin koristeltu kehys muistuttaa yksityiskohdiltaan suuresti Raippaluodon kirkon 1600-luvulta peräisin olevan saarnastuolin yksityiskohtia. Kaidetta voi ihailla kellotapulin käytävän itäseinällä.

Kellotapulissa riippuu 176 kiloa painava ”pikkukello”, jonka ison vihan vuoksi köyhtynyt seurakunta hankki Tukholmasta 1723. Isokello, 193 kiloinen, haettiin Tukholmasta v. 1745 ja valettiin siellä uudelleen 1817. Kellojen soittoa ohjataan vuodesta 1978 automaattisesti sähköllä.

Kirkon ulkopuolella voi ihailla esimerkiksi kirkon lanternia kauniisti kaartuvine kupoleineen, seinien pilastereita, suorakaiteen muotoista koristelaatoitusta kirkon ja kellotapulin katonrajassa tai päädyn kolmionmuotoista Jumalan silmää.